Esittely

Olen Julia Peltola, kolmekymppinen keravalaistunut helsinkiläinen. Minulla on taustaa hevosten parissa, mutta koiria meillä ei lapsuudessani ollut. Kun oman koiran hankinta vihdoin tuli ajankohtaiseksi, ensisijaisena toiveena oli rotu, joka kelpaisi mahdollisimman suurella todennäköisyydellä vähän kaikkeen puuhaan, näyttelyistä PK-lajeihin.

Valkoiseenpaimenkoiraan päädyin näyttelyturistina kiertelyn jälkeen vuonna 2016. Tämän jälkeen kyläilin kasvattajien luona juttelemassa rodusta ja tutustumassa heidän koiriinsa. Sopivaa pentua sain useamman epäonnistuneen pentueen takia kuitenkin odotella vielä miltei vuoden. Tuo odotus on kuitenkin moninkertaisesti palkittu sen jälkeen, kun syyskuussa 2017 kotiutui Keke. Keksu on ylittänyt kaikki odotukseni ja tutustuttanut minut koiraharrastusten saloihin, en olisi parempaa ensimmäistä koiraa voinut toivoa.

Keken tulon jälkeen lauma on kasvanut vielä kahdella perheenjäsenellä: hain Ripan Portugalista vuonna 2020 ja Majn Norjasta 2022. Maj on yhteisomistajuudessa hyvän ystäväni Johannan kanssa. Nämä koirat ovat “oheistuotteena” tuoneet elämääni monta ihanaa ihmistä.

Olen kilpaillut koirieni kanssa tokossa, rally-tokossa sekä agilityssa. Lisäksi käymme paristi vuodessa näyttelyissä ja aina sopivan tilaisuuden osuessa kohdalle harrastelemme myös hakutreeneissä, lampailla, noseworkin parissa tai kokeilemme muita uusia juttuja. En ole itse tippaakaan kilpailuviettinen, mutta treenaan koirieni kanssa aktiivisesti ja haluan tuoda niiden osaamiselle oikeutta. Omat koirani ovat keskenään hyvin erilaisia, niin luonteiltaan kuin ohjattavuudeltaan, mutta yhteiselo sujuu hyvin.

Olen käynyt kasvattajan peruskurssin kesällä 2022 ja kennelnimi Coriolis minulle myönnettiin keväällä 2023. Alkuvuodesta 2024 kävin uteliaisuudesta myös kasvattajan jatkokurssin. Kuulun useampaan koiraharrastusseuraan ja koulutan tokoa yhdessä näistä. Keväällä 2024 olen suorittanut arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssin, suunnittelen jatkavani kilpailutottelevaisuus- ja rally-tokokoulutusohjaajakursseille.

Valkoinenpaimenkoira

Valkoinenpaimenkoira on rotu, jossa minua viehättää erityisesti sen monipuolisuus. Minusta hyvä valkkari on kuin sveitsiläinen linkkuveitsi. Se ei ehkä ole se helpoin työkalu kaikkiin tehtäviin, mutta se toimii hyvin useassa erilaisessa askareessa. Rotua pohtiessa on hyvä ottaa huomioon, että kyseessä on iso ja voimakas, hyvän peruskoulutuksen ja mielekästä puuhastelua vaativa koira. En suosittele hankkimaan rotua, jos aikeissa ei ole tarjota koiralle työtä esimerkiksi jonkin harrastuksen parissa.

Oma ajatukseni täydellisestä valkkarista on vahva mutta liioittelematon koira, jolla on hyvä toimintakyky sekä tasapaino hermorakenteen ja muiden ominaisuuksien välillä. Luonteeltaan riittävän avoin ja helposti käsiteltävissä, ulkoisesti tunnistettavissa hyväksi rotunsa edustajaksi. Tarpeeksi ahne ja taisteluhaluinen, jotta on ilman virpomisia koulutettavissa useammassa lajissa ylempien luokkien liikkeisiin. Lyhyesti: terve ja aktiivinen koira, joka harrastusten lisäksi näyttää rotuiseltaan ja kykenee toimimaan hyvin myös arjessa.

 

Linkit

Jos rotu kiinnostaa, mutta et ole vielä ehtinyt tutustua siihen tarkemmin, suosittelen lämpimästi ainakin seuraavia linkkejä.

Suomen Kennelliitto:

 

Suomen Valkoinenpaimenkoirayhdistys:

Esittely

Olen Julia Peltola, kolmekymppinen keravalaistunut helsinkiläinen. Minulla on taustaa hevosten parissa, mutta koiria meillä ei lapsuudessani ollut. Kun oman koiran hankinta vihdoin tuli ajankohtaiseksi, ensisijaisena toiveena oli rotu, joka kelpaisi mahdollisimman suurella todennäköisyydellä vähän kaikkeen puuhaan, näyttelyistä PK-lajeihin.

Valkoiseenpaimenkoiraan päädyin näyttelyturistina kiertelyn jälkeen vuonna 2016. Tämän jälkeen kyläilin kasvattajien luona juttelemassa rodusta ja tutustumassa heidän koiriinsa. Sopivaa pentua sain useamman epäonnistuneen pentueen takia kuitenkin odotella vielä miltei vuoden. Tuo odotus on kuitenkin moninkertaisesti palkittu sen jälkeen, kun syyskuussa 2017 kotiutui Keke. Keksu on ylittänyt kaikki odotukseni ja tutustuttanut minut koiraharrastusten saloihin, en olisi parempaa ensimmäistä koiraa voinut toivoa.

Keken tulon jälkeen lauma on kasvanut vielä kahdella perheenjäsenellä: hain Ripan Portugalista vuonna 2020 ja Majn Norjasta 2022. Maj on yhteisomistajuudessa hyvän ystäväni Johannan kanssa. Nämä koirat ovat “oheistuotteena” tuoneet elämääni monta ihanaa ihmistä.

Olen kilpaillut koirieni kanssa tokossa, rally-tokossa sekä agilityssa. Lisäksi käymme paristi vuodessa näyttelyissä ja aina sopivan tilaisuuden osuessa kohdalle harrastelemme myös hakutreeneissä, lampailla, noseworkin parissa tai kokeilemme muita uusia juttuja. En ole itse tippaakaan kilpailuviettinen, mutta treenaan koirieni kanssa aktiivisesti ja haluan tuoda niiden osaamiselle oikeutta. Omat koirani ovat keskenään hyvin erilaisia, niin luonteiltaan kuin ohjattavuudeltaan, mutta yhteiselo sujuu hyvin.

Olen käynyt kasvattajan peruskurssin kesällä 2022 ja kennelnimi Coriolis minulle myönnettiin keväällä 2023. Alkuvuodesta 2024 kävin uteliaisuudesta myös kasvattajan jatkokurssin. Kuulun useampaan koiraharrastusseuraan ja koulutan tokoa yhdessä näistä. Keväällä 2024 olen suorittanut arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssin, suunnittelen jatkavani kilpailutottelevaisuus- ja rally-tokokoulutusohjaajakursseille.

 

Valkoinenpaimenkoira

Valkoinenpaimenkoira on rotu, jossa minua viehättää erityisesti sen monipuolisuus. Minusta hyvä valkkari on kuin sveitsiläinen linkkuveitsi. Se ei ehkä ole se helpoin työkalu kaikkiin tehtäviin, mutta se toimii hyvin useassa erilaisessa askareessa. Rotua pohtiessa on hyvä ottaa huomioon, että kyseessä on iso ja voimakas, hyvän peruskoulutuksen ja mielekästä puuhastelua vaativa koira. En suosittele hankkimaan rotua, jos aikeissa ei ole tarjota koiralle työtä esimerkiksi jonkin harrastuksen parissa.

Oma ajatukseni täydellisestä valkkarista on vahva mutta liioittelematon koira, jolla on hyvä toimintakyky sekä tasapaino hermorakenteen ja muiden ominaisuuksien välillä. Luonteeltaan riittävän avoin ja helposti käsiteltävissä, ulkoisesti tunnistettavissa hyväksi rotunsa edustajaksi. Tarpeeksi ahne ja taisteluhaluinen, jotta on ilman virpomisia koulutettavissa useammassa lajissa ylempien luokkien liikkeisiin. Lyhyesti: terve ja aktiivinen koira, joka harrastusten lisäksi näyttää rotuiseltaan ja kykenee toimimaan hyvin myös arjessa.

 

Linkit

Jos rotu kiinnostaa, mutta et ole vielä ehtinyt tutustua siihen tarkemmin, suosittelen lämpimästi ainakin seuraavia linkkejä.

Suomen Kennelliitto:

 

Suomen Valkoinenpaimenkoirayhdistys: